Blog

Kokeilevaa keittiötä

IMG_6506

Somerolaisella Majatalo Myötätuulen pihamaalla, niinkuin suomalaisella peruspihalla muutenkin, kasvaa monenlaista syötäväksi sopivaa ihan luonnostaan. Yhtenä helteisenä maanantai-iltana ryhmä naisia kokoontui keräämään maastosta aineksia kasviskaalikääryleiden aineksiksi.

Löytyi voikukkaa, siankärsämöä, horsmaa ja suolaheinää.

Kvinoa oli keitetty ja kaali pantu kiehumaan ennen pihalle lähtöä. Yrttisakset raksivat kasvinlehdet kvinoatäytteen joukkoon. Syntyi useampi mielenkiintoinen makuyhdistelmä, joista raati valitsi herkullisimmaksi kurkumalla keltaiseksi värjätyn voikukka-sikurirousku-täytteen. Toiseksi parhaana pidettiin suolaheinä-siankärsämö-lipstikka-kääryleitä.

Kotimainen luomu kvinoa valikoitui täyteainekseksi erinomaisen ravintoarvonsa ansiosta. Se on harvinainen kasvikunnan tuote sikäli, että se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Kvinoa on tuikitavallisen jauhosavikan lähisukulainen.

Kvinoakokemus oli ensimmäinen illan molemmille emännille, majatalonpitäjälle Olla-Riitta Aarikalle sekä hortaohjaaja Päivi Eroselle. Miedonmakuinen ja lempeästi perunalta tuoksuva kvinoa oli miellyttävä tuttavuus, joka sopii hyvin kaalikääryleiden täytteeseen ja moneen muuhun tarkoitukseen riisin korvaajaksi.

Kokkailun ohessa keittiössä jaettiin paljon tietoa ja kokemuksia. Olla-Riitta muun muassa päätti ottaa kaapissa seisoneen kasvikuivurin vihdoin käyttöön, sillä kuivattuna yrtit saa säilymään hyvänlaatuisina pitkälle talveen.

– Tosi jännää, kuinka eri tavalla nyt katsoo pihaansa. Tarttis vaan rohkeammin kokeilla villiyrttejä ruuanlaitossa, Olla-Riitta toteaa.

– Joo, siksi minä rakasta hortakokkaamista, koska siitä saa ihan ilmaiseksi makua ruokaan, kannustaa Päivi.

IMG_6513

Kaalimenyyn ympärille Majatalo Myötätuulen ruokasaliin kokoontunut naisjoukko oli varsin tyytyväinen illan antiin. Yhdestä kaalista syntyi pellillinen kääryleitä sekä kaalilaatikko ja alkusalaatti. Jälkiruuaksi nautittiin vielä jäätelöä banaani-vuohenputki-sitruunasalsalla.

Herkullisesta illasta kiittäen, Meri

Hortoilu tekee hyvää

IMG_6187.jpg

Jos haluat lisää virtaa, lähde laiduntamaan! Tuoreella vihreällä polttoaineella on uskomattoman virkistävä vaikutus talven näännyttämään kroppaan.

Tähän aikaan vuodesta – ja monta kuukautta tästä eteenpäin – sinun ei tarvitse tyytyä vihannestiskin salaattipusseihin. Löydät pihamaalta ja aitovieriltä tarvitsemasi vitamiinit, kun vaan tiedät mitä etsiä.

Itse olen saanut hortoilukoulutusta jo vuosia ystävältäni Päiviltä. Hän on biologi, joka tietää, mistä puhuu. Häneltä löytyy yrtit vaivaan kuin vaivaan.

Olen niin iloinen, että Päivi on ryhtynyt kurssittamaan myös muita kuin ystäviään. Olimme eilen tyttären kanssa hänen järjestämällään hortakurssilla Koisthuhdassa Paakkosen tilalla. Maistoimme vuohenputket, voikukat, ahomansikat, poimulehdet, mesiangervot, nokkoset, siankärsämöt, horsmaparsat ja jopa karvasmantelilta ja pistaasilta maistuvat pihlajan silmut.

Ihan vielä ei ole kuusenkerkkien aika.

– Jos pitää rucolasta, pitää myös voikukasta, Päivi vakuuttaa.

Pienet sileälehtiset tosiaan ovat jopa miedomman makuisia, kuin pippurinen rucola.  Niitä, kuten myös vuohenputkea ja poimulehteä kannattaa kerätä vaikka leivän päälle tai salaatin joukkoon.

Biologi itse käyttää vuohenputkea hyvin monipuolisesti. Piha- ja metsäkierroksen jälkeen tuvassa meitä odotti mehevä hortapiirakka, johon oli leivottu runsaasti vuohenputkea ja nokkosta. Maku oli herkullinen. Reilusti lisäpisteitä piirakka sai terveellisyydestä. Kyytipoikana toimi raikas yrttitee ja jälkiruokana Päivin erikoisuus, ternimaidosta tehdyt letut, joihin jokainen sai käydä itse poimimassa haluamansa kasvit. Minun letussani oli voikukkaa ja vuohenputkea, tyttärellä siankärsämöä, joka on miellyttävän miedon makuista tähän aikaan vuodesta.

Kävelyllä vuosikymmeniä laidunnetussa suojellussa metsässä sammal oli kuin patja jalkojen alla. Näin metsässä myös elämäni suurimman muurahaispesän! Muutaman viikon päästä siellä jälleen kilkattaa karjan kellot kuin muistona menneiltä ajoilta.

Ilta oli mitä ihanin! Jos kaipaat lepoa sielullesi ja virtaa kropallesi, on villiyrttikurssi juuri sinua varten!

Terkuin Meri Vilen

IMG_6269.jpg

Vappu Hortoilua!

vappuhortoilua 006.JPGKylläpäs jännitti! Mutta nyt se on onnistuneesti ja onnellisesti ohitse, ensimmäinen järjestämäni Vappu Hortoilu, yhteistyössä Kultelan kyläyhdistyksen kanssa. Ja taas tuli käännytettyä ainakin yksi vuohenputken vihaaja vuohenputken syöjäksi ei huono päivä ollenkaan. Teemana meillä oli hortaletut. Jokainen sai valita tuoreista nokkosista, voikukanlehdistä, poimulehdestä ja vuohenputkesta mieleisensä letuntäytteet. Hortaa ei laitettu valmiiksi taikinaan, vaan se lisättiin siihen vasta paistovaiheessa, näin maku säilyi tuoreena. Oli mukavaa kuulla ihmisten ihastuneita kommentteja niin ideasta kun toteutuksestakin. Ehkä tästä tehdään perinne!

Ruohojen vapautusliike!

Oikeutta eläimille liike vaatisi rinnalleen ruohojen vapautusliikkeen. Kohta se taas alkaa surina ja pörinä joka tontilla. Heti kun pihanurmikosta pukkaa jotain vihreetä pintaan, niin se on ajettava ruohonleikkurilla heti millin sängelle. Kysyykö kukaan, miksi kasvien on kestettävä koko ajan kidutusta? Onko se oikeasti hienoa? Jos noilla kidutetuilla nurmilla näkisi edes joskus ihmisiä nauttimassa viltin päällä picnikiä tai lapsia leikkimässä asia olisi edes hiukan ymmärrettävämpää. Nyt isoin osa nurmikoista on vain tylsän monotonista elinympäristöä, mikä ei anna kukkien kukkia ei mehiläisten pöristä ja lopulta vähenee lintujen laulukin kun niille ei ole enää ruokaa.

Elämme valtavassa yltäkylläisyydessä, kun meillä on vara haaskata rahaa ja luonnonvaroja jatkuvaan nurmikkojen kynimiseen. Turhaa pitää hirmuista meteliä toisella puolella maapalloa tapahtuvista luonnon hyväksikäytöstä kun oma tontti on siivoamatta, vai pitäisikö sanoa liiankin kliinisen siisti pitääkseen yllä elämän ihanaa moninaisuutta.

Lisäksi jos hiukan malttaisi ja antaisi sen ruohon välillä kasvaa hiukan pidemmäksi ja hoitelisi sitä silloin tällöin viikatteella olisi oma pihanurmikko myös oivallinen halpa salaattibaari. Oikea vegaanin unelmapiha!

Hyvää pääsiäistä kaikille ja annetaan ruohon kasvaa!