Nyt on aika keittää kuusenkerkkä siirappia ja hilloa

Tuossa laavulla pidetyissä villivihannes lettukesteillä on ollut maistettavissa kuusenkerkkä siirappia ja hilloa. Hillo yleensä yllättää ihmiset vihreätä mömmöä, mikä maistuu hyvälle

kun uskaltautuu maistamaan. Tässä se nyt tulee moneen kertaan testattu kuusenkerkkä siirapin ja hillon keitto-ohje. Ja muistakaa, että kuusenkerkkiä saa kerätä vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla. Niiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Kuusenkerkkäsiirappi ja hillo

2 l puhdistettuja kuusenkerkkiä

2 l vettä

500 g hillosokeria

800 g tavallista sokeria

Kuusenkerkät liotetaan yön yli vedessä vähintään 12 tuntia. Siirapin ja hillon voi tehdä tällä samalla ohjeella myös pakastetuista kuusenkerkistä. Keitä kerkkiä 2 tuntia kannen alla. JÄÄHDYTÄ keitos, tulee parempaa kun jos vaan jättää keitoksen jäähtymään. Olen tehnyt molemmilla tavoilla. Siivilöi kuusenkerkät ja ota liemi talteen siirapin keittoa varten.

Hillo

Lisää 2dl keittolientä ja keitä vielä noin tunti niin, että kuusenkerät ovat kunnolla pehmenneet. Lisää 500g hillosokeria, jos haluat vähemmän makeaa hilloa niin vähennä sokerin määrää. Keitä vielä 10 minuuttia hiljalleen ja purkita hillo. Säilytetään viileässä.

Siirappi

Litraan kuusenkerkän keittolientä lisätään 800g sokeria. Keitetään hiljalleen pari tuntia niin että liemestä tulee hiukan siirappimaista. Jos keität liian vähän aikaa siirappi ei säily. Jos keität liikaa, siirappi sakeutuu keittämisen jälkeen ja siitä tulee liian sakeaa ja kuusenkerkän maku häviää. Säilytetään viileässä.

Kuusenkerkkäfestareista Teatterifestareihin!

Näyttää siltä että ensimmäiset ja viimeiset kuusenkerrkkä festarit järjestettiin keväällä 2019. Kolmessa vuodessa on maailma muuttunut paljon. Korona rajoitteiden takia kuusenkerkkä festarit eivät saaneet jatkoa, koska tapahtumia ei voitu järjestää. Jotain muuta kuitenkin järjestettiin yhteistyössä Myötätuulen Teatterin (https://www.myotatuuli.org/) ja sen ohjaaja käsikirjoittajan Olla-Riitta Mäkelän kanssa, jonka kanssa kuusenkerkkä festarit suunniteltiin.

Rajoituksista huolimatta ja niitä noudattaen olemme pitäneet yllä teatteria, on ollut kesäteatteria, talviteatteria ja ruokateatteria. Viimeksi mainitusta pidän kaikkein eniten, siinä on todella pieni yleisö 10-20 henkilöä jotka nauttivat näytelmän ohessa kolmen ruokalajin illallisen, jonka näyttelijät tarjoilee teemaan sopivan näytelmän puitteissa.

Kevät on minulle aina kiireistä aikaa. Villivihannekset ovat parhaimmillaan, haluan kerätä niitä itse ja opettaa muillekin pienissä ryhmissä ja kuusenkerkkä festarit eivät sittenkään oikein sovi kevät kalenteriini, vaikka olivat ideana hauska. Lisäksi keväällä olen isännälle apunaisena aidanteossa, jotta saadaan meidän iki-ihana metsälaidun kuntoon. Niin että syksyn sieni retkeläiset pääsevät nuorten nautaneitojen kanssa sieneen. Tuli muuten äskettäin yhdessä koulutuksessa aika hauska vertaus: ’Tuohan on vähän sama idea kun delfiinien kanssa uimisessa’.

Niinpä kuusenkerkkäfestari on haudattu ja tilalle tulee Myötätuulen Teatterin teatterifestarit, jotka järjestetään 13-14.8 2022. Luvassa on oikein kansainvälistä meininkiä. Meille tulee Virosta vierailevia esittäjiä, se on ihanaa. Odotan innolla tapahtumaa, vaikka en edes tiedä mikä rooli minulla niissä on vai onko mitään? No jotain villiyrtti ja sieni teemaista pikkupurtavaa ainakin järjestän.

Nuotiopiiri

Meillä on täällä omalla kylällä uusi laavu. Kerittiin saada se juuri valmiiksi ennen covid-19 epidemiaa. Kovin on oltu jälkiviisaita kuinka asia olisi pitänyt hoitaa. Itse en olisi iki maailmassa uskonut, että epidemia jatkuu näin pitkään. Olenkin sanonut, että meidän kylä oli etuviisas kun tehtiin tuo laavu. On ollut paikka mihin on voitu kokoontua väljästi turisemaan niitä näitä niin kuin maalla on tapana. Isommat tapaamiset on lykätty terveempiin aikoihin.

Kuluvaa vuotta varmaan kuvaa hyvin sana PRUUTETTU! Niin on käynyt yritetylle tapahtumalle kerta toisensa jälkeen. Niin käy myös kuusenkerkkäfestareille ne siirretään vuoteen 2022 ja toivotaan että sitten on taas maailma raiteillaan ja saadaan kokoontua yhteen.

Vaikka etäopiskelu alkaa tulla jo korvistakin ulos, niin on ollut kiva että on voinut pitää yllä tanssitaitoa ja opiskella uusia ulottuvuuksia kuvataiteista edes etänä. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa, että pääsisin itse lähiopiskelemaan ja opettamaan.

Kaikenmaailman digi taidot on kyllä kehittyneet huimaa vauhtia ja olen jopa investoinut uuteen työ tietokoneeseen, jos joskus oppisi tekemään media taidetta ja mainosvideoita omaan ja kaverien tarkoituksiin. Unelmia pitää olla!

Muista en tiedä, mutta minua jatkuva ruudun äärellä oleminen uuvuttaa. Paljon enemmän kuin esimerkiksi opiskeleminen kirjoista. No onneksi minulla on lähiluonto mihin voi mennä lataamaan omia akkuja ja kylälaavulle voi aina muodostaa Nuotiopiirin! Sinäkin pääset tutustumaan minun lähimaisemaani ja Huhtalaavun tulemalla mukaan paistamaan villiyrttilettuja ja nauttimaan kahvista ja yrttiteestä nuotion äärellä. Varaa paikkasi täältä https://fi.doerz.com/somero/wildherb-pancaces

Paratiisi ja covid-19

Virus nimeltä covid-19 muutti keralla maailmaa. Suomalaisille ei ole ongelma pitää kahden metrin turva välejä ja se tuntuu toimineen muiden rajoitusten kanssa. Korona kuolleisuus on suomessa tosi pieni, mutta mikä on sen hinta, muuna inhimillisenä kärsimyksenä. Onkin toinen tarina. Itse en ole ollut ikinä suurten tapahtumien ihminen, koska pelkään isoja ihmismassoja. Eli suurten tapahtumien poissa olo ei minun elämääni hetkauta. Mutta entäs ne pienet tapahtumat, joita itsekin järjestän ja haluan olla mukana. Nekin on mennyttä pelon takia. Uskaltauduin järjestämään tänä keväänä yhden live hortoilu kurssin omilla tiluksilla. Ja olin iki onnellinen kuudesta rohkeasta ihmisestä, jotka uskaltautuivat tulemaan mukaan. Oli niin valtavan hienoa saada kertoa kasveista kädestä pitäen, koska osa tuntomerkeistä haju esimerkiksi on hankala selittää netti kurssilla. Tänä keväänä on syntynyt netti kursseja kun sieniä sateella, enkä yhtään väheksy niitä rohkeita ja sitkeitä sissejä, jotka uskaltaa ja jaksaa vetää netin kautta villivihannes kursseja. Nythän ihmisillä on aikaa tehdä itse, kun on paljon lomautettuja. Ja toivon että mahdollisimman moni löytää hauskan ja halvan villivihannesten maailman. Itse tein ja vein tänään ensimmäisen koe satsin Paratiisi Hortsinoita Somerniemellle Baddingin kioskille. Arja Tiainenhan on kirjoittanut sanat Raulin laulamaan Paratiisi lauluun. Se on terve muistutus siitä, että meillä lukihäriöisilläkin on oikeus kirjoittaa. Ja että meillä on sanottavaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Lähtekää ihmiset liikkeelle on paljon pieniä tapahtumia, mihin on täysin turvallista osallistua. Ja kotimaan matkailuhan on nyt jo virallisestikin sallittua. ELÄKÖÖN Suomi, täällä on paljon nähtävää! dav

Minun ruokatarinani

Olen ruoka ihminen, olen aina ollut.
Äitini vain oli niin hyvä kokki, että kotona ei ollut tarvetta opetella laittamaan ruokaa. Karjalanpiirakoiden tekemisen alkeet opin sentään kotona – niitä tehtiin joka lauantai porukalla mummoni johdolla. Piirakka opintoja täydensin tekemällä niitä työkseni viikonloput ja kesäajat lukio aikana. Minulle on suuri ilon aihe, että tuo Liperissä toimiva Sorsan kotileipomo on edelleen hengissä ja myy käsintehtyjä karjalanpiirakoita aina Helsinkiä myöten. Pienikin voi kannattaa!

Kotiruuan laittamisen opin ollessani Hollanissa puutarhatöissä. Sikäläinen valmisruoka oli yksinkertaisesti niin pahaa aitoihin makuihin tottuneelle, että oli pakko oppia laittamaan ruokaa. Onneksi kaverikseni sattui kotitalouskoulun käynyt kaveri. Raikan kanssa sitten tehtiin kaikki itte porkkanalaatikosta lähtien, elämän laatu koheni tuntuvasti.

1980-luvulla opiskelin ekologiaa ja ympäristönsuojelua ja oli aika luonnollinen valinta elää syksyisin metsäsienillä, kustannussäästöä syntyi kummasti. Tältä ajalta voin kertoa opettavan tarinan ei kannatta innostua liikaa jostain yhdestä ruoka-aineesta, siihen saattaa kyllästyä. Lampaankääpää en pysty vieläkään syömään, mutta onneksi on muitakin sieniä. Herkkutatti on suurta herkkuani sellaisenaan paistettuna ja eri ruokien joukossa mausteena.

Sitten tuli ns. ne ruuhkavuodet, rakennettiin maatilaa kuin Iiisakin kirkkoa konsanaan. Aina oli joku projekti menossa ja ruokittavia riitti. Aina ei aamulla tiennyt kuinka monta ihmistä on päivällä syömässä, ruokaa opin laittamaan niistä tarpeista mitä kulloinkin oli saatavilla. Omia lapsia ei ole, mutta lainattuja meillä kävi senkin edestä. Lehmät kiinnosti lapsia ja niiden hoitaminen – josta palkaksi sai kotiruokaa. Näin molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.

Joulukuun alussa 2016 lehmät lähtivät uusiin ympyröihin ja minun oli aika ruveta suunnittelemaan mitä tekisin. Siitä syntyi idea, että hyödyntäisin kokemustani siitä, miten ruuanlaitossa voi hyödyntää lähiluontoni antimia. Muutaman mutkan kautta syntyi Päivilli.

Ruuanlaitossa on tärkeintä puhtaat hyvät raaka-aineet ja kokin kyky yhdistellä niitä sopivissa suhteissa. Maistaminen on ruuanlaiton tärkein elementti ei saa olla orjallinen reseptien noudattaminen.

Tänä päivänä ihmisillä on mistä valita. Siitä mitä, miten ja missä ihminen syö, on tullut osa ihmisen persoonaa ja sillä viestiään muille myös aatteita. Itse olen kaikkiruokainen. Tykkään syödä monipuolisesti. Laidunnauta ja järvikala ovat oivaa ruokaa ja kun niitä vielä höystää muilla luonnonantimilla niin makunautinto on valmis. Sitä paitsi olen hyvin vaihtelun haluinen ihminen ja pikkukikkailulla arkiruuasta saa vaihtelevia ja hauskoja elämyksiä. Eikä retki ruuankaan tarvitse olla valmis purkkiruokaa.

Parhaita kohteliaisuuksia mitä olen työssäni saanut, on ystäväni tyttären kommentti:
– Päivi tekee hyvää ruokaa mistä tahansa aineksista.
se lämmitti aidosti mieltäni. Olin sillä kertaa lähettänyt kotiin viemisiksi villivihanneksilla höystettyjä sienipasteijoita.