Blog

Paratiisi ja covid-19

Virus nimeltä covid-19 muutti keralla maailmaa. Suomalaisille ei ole ongelma pitää kahden metrin turva välejä ja se tuntuu toimineen muiden rajoitusten kanssa. Korona kuolleisuus on suomessa tosi pieni, mutta mikä on sen hinta, muuna inhimillisenä kärsimyksenä. Onkin toinen tarina. Itse en ole ollut ikinä suurten tapahtumien ihminen, koska pelkään isoja ihmismassoja. Eli suurten tapahtumien poissa olo ei minun elämääni hetkauta. Mutta entäs ne pienet tapahtumat, joita itsekin järjestän ja haluan olla mukana. Nekin on mennyttä pelon takia. Uskaltauduin järjestämään tänä keväänä yhden live hortoilu kurssin omilla tiluksilla. Ja olin iki onnellinen kuudesta rohkeasta ihmisestä, jotka uskaltautuivat tulemaan mukaan. Oli niin valtavan hienoa saada kertoa kasveista kädestä pitäen, koska osa tuntomerkeistä haju esimerkiksi on hankala selittää netti kurssilla. Tänä keväänä on syntynyt netti kursseja kun sieniä sateella, enkä yhtään väheksy niitä rohkeita ja sitkeitä sissejä, jotka uskaltaa ja jaksaa vetää netin kautta villivihannes kursseja. Nythän ihmisillä on aikaa tehdä itse, kun on paljon lomautettuja. Ja toivon että mahdollisimman moni löytää hauskan ja halvan villivihannesten maailman. Itse tein ja vein tänään ensimmäisen koe satsin Paratiisi Hortsinoita Somerniemellle Baddingin kioskille. Arja Tiainenhan on kirjoittanut sanat Raulin laulamaan Paratiisi lauluun. Se on terve muistutus siitä, että meillä lukihäriöisilläkin on oikeus kirjoittaa. Ja että meillä on sanottavaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Lähtekää ihmiset liikkeelle on paljon pieniä tapahtumia, mihin on täysin turvallista osallistua. Ja kotimaan matkailuhan on nyt jo virallisestikin sallittua. ELÄKÖÖN Suomi, täällä on paljon nähtävää! dav

Minun ruokatarinani

Olen ruoka ihminen, olen aina ollut.
Äitini vain oli niin hyvä kokki, että kotona ei ollut tarvetta opetella laittamaan ruokaa. Karjalanpiirakoiden tekemisen alkeet opin sentään kotona – niitä tehtiin joka lauantai porukalla mummoni johdolla. Piirakka opintoja täydensin tekemällä niitä työkseni viikonloput ja kesäajat lukio aikana. Minulle on suuri ilon aihe, että tuo Liperissä toimiva Sorsan kotileipomo on edelleen hengissä ja myy käsintehtyjä karjalanpiirakoita aina Helsinkiä myöten. Pienikin voi kannattaa!

Kotiruuan laittamisen opin ollessani Hollanissa puutarhatöissä. Sikäläinen valmisruoka oli yksinkertaisesti niin pahaa aitoihin makuihin tottuneelle, että oli pakko oppia laittamaan ruokaa. Onneksi kaverikseni sattui kotitalouskoulun käynyt kaveri. Raikan kanssa sitten tehtiin kaikki itte porkkanalaatikosta lähtien, elämän laatu koheni tuntuvasti.

1980-luvulla opiskelin ekologiaa ja ympäristönsuojelua ja oli aika luonnollinen valinta elää syksyisin metsäsienillä, kustannussäästöä syntyi kummasti. Tältä ajalta voin kertoa opettavan tarinan ei kannatta innostua liikaa jostain yhdestä ruoka-aineesta, siihen saattaa kyllästyä. Lampaankääpää en pysty vieläkään syömään, mutta onneksi on muitakin sieniä. Herkkutatti on suurta herkkuani sellaisenaan paistettuna ja eri ruokien joukossa mausteena.

Sitten tuli ns. ne ruuhkavuodet, rakennettiin maatilaa kuin Iiisakin kirkkoa konsanaan. Aina oli joku projekti menossa ja ruokittavia riitti. Aina ei aamulla tiennyt kuinka monta ihmistä on päivällä syömässä, ruokaa opin laittamaan niistä tarpeista mitä kulloinkin oli saatavilla. Omia lapsia ei ole, mutta lainattuja meillä kävi senkin edestä. Lehmät kiinnosti lapsia ja niiden hoitaminen – josta palkaksi sai kotiruokaa. Näin molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.

Joulukuun alussa 2016 lehmät lähtivät uusiin ympyröihin ja minun oli aika ruveta suunnittelemaan mitä tekisin. Siitä syntyi idea, että hyödyntäisin kokemustani siitä, miten ruuanlaitossa voi hyödyntää lähiluontoni antimia. Muutaman mutkan kautta syntyi Päivilli.

Ruuanlaitossa on tärkeintä puhtaat hyvät raaka-aineet ja kokin kyky yhdistellä niitä sopivissa suhteissa. Maistaminen on ruuanlaiton tärkein elementti ei saa olla orjallinen reseptien noudattaminen.

Tänä päivänä ihmisillä on mistä valita. Siitä mitä, miten ja missä ihminen syö, on tullut osa ihmisen persoonaa ja sillä viestiään muille myös aatteita. Itse olen kaikkiruokainen. Tykkään syödä monipuolisesti. Laidunnauta ja järvikala ovat oivaa ruokaa ja kun niitä vielä höystää muilla luonnonantimilla niin makunautinto on valmis. Sitä paitsi olen hyvin vaihtelun haluinen ihminen ja pikkukikkailulla arkiruuasta saa vaihtelevia ja hauskoja elämyksiä. Eikä retki ruuankaan tarvitse olla valmis purkkiruokaa.

Parhaita kohteliaisuuksia mitä olen työssäni saanut, on ystäväni tyttären kommentti:
– Päivi tekee hyvää ruokaa mistä tahansa aineksista.
se lämmitti aidosti mieltäni. Olin sillä kertaa lähettänyt kotiin viemisiksi villivihanneksilla höystettyjä sienipasteijoita.

Hortsinat

Olen aina ennen kokenut suurta ahdistusta kaikesta myymisestä en oikein tiedä miksi, mutta niin se vain on. Nyt olen ottanut avuksi hurtin huumoritajuni näihin myyntiprojekteihin ja olin kehittänyt jo aiemmin ihan oman tuotteen: Hortsinat.

Jo pelkkä nimi herättää uteliaisuutta ja siksi niitä onkin hauska myydä. Joulun alla olin ensimmäistä kertaa myymässä niitä Jokioisten talvimarkkinoilla. Nuorin maistaja oli ehkä noin vuoden vanha lapsi. Oli erityisen hauska seurata, kun vanhemmat antoivat pienen palan täytettä lapsen suuhun maistettavaksi, että mihin päin tuo maistelevan piltin ilme kääntyy. Yllätys yllätys – suu vetäytyi hymyyn ja lisääkin tohti pyytää. Mutta eihän noin pienelle voi antaa kuin maistiaiset.

Hortsinat ovat villiyrttejä hyödyntävä ruiskuoreen leivottu naposteltava. Ne muistuttavat rakenteeltaan ja tarkoitukseltaaan hieman karjalanpiirakoita, mutta ovat makumaailmaltaan maanläheisempiä ja niissä on ripaus jopa kansainvälisyyttä.

Kolmen nuoren miehen porukka myös ilahdutti erityisesti mieltäni – maistoivat, ihastuivat ja myös ostivat hortsinoitani. Mikään ei lämmitä mieltä niin paljon kuin se, että on onnistunut tekemään tuotteen joka miellyttää ainakin osan muidenkin ihmisten makumieltymyksiä. Toki tuli niitäkin kommentteja että onpas erikoisia, mutta niinhän sen kuuluukin olla! Jokaisella kun nyt on omat maku mieltymyksensä ja kaikkia ei voi miellyttää.

Nyt pääset maistamaan hortsinoita ja muutakin tekemääni villiruokaa maistamaan Majatalo Myötätuuleen esietettävään talviteatteriin. Ensi-ilta on ystävänpäivänä 14.2.2020 kello 19.00. Myynnissä Villiintynyt teatterimenu.

Kuusenkerkkäfestarit ja Henna

Minulta kysyttiin mitä odotan Kuusenkerkkäfestareilta… Kieleni meni aluksi jumiin kunnes sain jäsenneltyä aivonystyräni taas avoimeksi. On sen verran uusi suuntaus järjestää luonnolliselle terveyden edistämiselle ja hyvinvoinnille omat karnevaalinsa, että eihän sitä noin äkkiseltään osannut odottaa mitään – tai sitten ehkä vähän liikaakin.

Tiesitkö, että Kuusenkerkkäsiirappi on yksi tehokkaimmista yskänlääkkeistä? Jaetulla paikalla hunajan kanssa – molempia löytyy aina kaapissani.

Olen siis Henna Romu, paljasjalkainen somerolainen – oman polun kulkija, terveellinen ja maukas ruoka on tärkeimpiä asioita elämässäni. Koska olen tottunut festareihin joissa rokki on pääosassa ja ruoan virkaa toimittaa muutaman päivän ajan pääasiassa pohjaan palanut paella, en ole osannut vastata kysymykseen “Mitä odotan Kuusenkerkkäfestareilta?”. Olen toki käynyt Päivillin hortaohjatussa pihakierroksessa ja ollut järjestämässä myös villivihannes-aiheisia ruokakurssejakin, mutta luonnollisen terveyden ja hyvinvoinnin festareille en ole aiemmin osallistunut.

Hyvä ja ravitseva ruoka on pääosassa arkeamme, hyvänä ekstrana oletamme perheessämme hyvinvoinnin lisääntyvän puhtaiden ja luotettavien raaka-aineiden hyödyntämisellä. Ruoanlaitossa käytämme pääasiassa lähituotantoa ja moneen vaivaan osaamme jo hyödyntää pihalta löytyviä luonnontuotteita.Parhaita vapaa-ajanvieton aktiviteetteja neljän hengen taloudessamme on metsäretket, jotka tarjoavat paljon kasvien ihmettelyä ja suuren annoksen luonnon probiootteja. Kesän aikaan yksi eniten käytetyistä kasveistamme on piharatamo. Polkupyöräilyä harjoitellessa pikkuisten jalkojen polvet on olleet koetuksella ja niihin vaivoihin on auttanut pihalta poimittu, huuhtaistu ja auki hierottu ratamo!

Se mitä tiedän Kuusenkerkkäfestareista muokkaa toki odotuksiani festareilta. Tällä hetkellä suurimmat odotukseni ovat kuitenkin kohdata samanhenkisiä ihmisiä – jotka innostuvat lähiruoasta ja luonnosta. Toki odotan myös näkeväni aitoa uutta innostusta luonnosta, heiltä jotka eivät vielä ole hurahtaneet kuusenkerkkien ja luonnon tarjoaman hyvinvoinnin maailmaan.

Olen kuitenkin itse myös hyvin jännittynyt ja avoimin mielin liikkellä sillä tiedän tarjonnan avartavan myös omaa makuelämysteni maailmaa. Odotan uusia makumaailmoja ja ohjeita “yskänlääkkeeni” hyödyntämiseen. Makuelämyksinä odotetuimpia on ehdottomasti jäätelön maistaminen!

Mitähän te muut odotatte festareilta?

Toivonkin siis että saamme viettää helatorstaita aurinkoisen kesäisessä säässä, kuten säätiedotus jo melkein lupaakin. Nähdään jokatapauksessa festareilla!

  • Avoiminmielin jännittävä Henna

Kokeilevaa keittiötä

IMG_6506

Somerolaisella Majatalo Myötätuulen pihamaalla, niinkuin suomalaisella peruspihalla muutenkin, kasvaa monenlaista syötäväksi sopivaa ihan luonnostaan. Yhtenä helteisenä maanantai-iltana ryhmä naisia kokoontui keräämään maastosta aineksia kasviskaalikääryleiden aineksiksi.

Löytyi voikukkaa, siankärsämöä, horsmaa ja suolaheinää.

Kvinoa oli keitetty ja kaali pantu kiehumaan ennen pihalle lähtöä. Yrttisakset raksivat kasvinlehdet kvinoatäytteen joukkoon. Syntyi useampi mielenkiintoinen makuyhdistelmä, joista raati valitsi herkullisimmaksi kurkumalla keltaiseksi värjätyn voikukka-sikurirousku-täytteen. Toiseksi parhaana pidettiin suolaheinä-siankärsämö-lipstikka-kääryleitä.

Kotimainen luomu kvinoa valikoitui täyteainekseksi erinomaisen ravintoarvonsa ansiosta. Se on harvinainen kasvikunnan tuote sikäli, että se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Kvinoa on tuikitavallisen jauhosavikan lähisukulainen.

Kvinoakokemus oli ensimmäinen illan molemmille emännille, majatalonpitäjälle Olla-Riitta Aarikalle sekä hortaohjaaja Päivi Eroselle. Miedonmakuinen ja lempeästi perunalta tuoksuva kvinoa oli miellyttävä tuttavuus, joka sopii hyvin kaalikääryleiden täytteeseen ja moneen muuhun tarkoitukseen riisin korvaajaksi.

Kokkailun ohessa keittiössä jaettiin paljon tietoa ja kokemuksia. Olla-Riitta muun muassa päätti ottaa kaapissa seisoneen kasvikuivurin vihdoin käyttöön, sillä kuivattuna yrtit saa säilymään hyvänlaatuisina pitkälle talveen.

– Tosi jännää, kuinka eri tavalla nyt katsoo pihaansa. Tarttis vaan rohkeammin kokeilla villiyrttejä ruuanlaitossa, Olla-Riitta toteaa.

– Joo, siksi minä rakasta hortakokkaamista, koska siitä saa ihan ilmaiseksi makua ruokaan, kannustaa Päivi.

IMG_6513

Kaalimenyyn ympärille Majatalo Myötätuulen ruokasaliin kokoontunut naisjoukko oli varsin tyytyväinen illan antiin. Yhdestä kaalista syntyi pellillinen kääryleitä sekä kaalilaatikko ja alkusalaatti. Jälkiruuaksi nautittiin vielä jäätelöä banaani-vuohenputki-sitruunasalsalla.

Herkullisesta illasta kiittäen, Meri