Minun ruokatarinani

Olen ruoka ihminen, olen aina ollut.
Äitini vain oli niin hyvä kokki, että kotona ei ollut tarvetta opetella laittamaan ruokaa. Karjalanpiirakoiden tekemisen alkeet opin sentään kotona – niitä tehtiin joka lauantai porukalla mummoni johdolla. Piirakka opintoja täydensin tekemällä niitä työkseni viikonloput ja kesäajat lukio aikana. Minulle on suuri ilon aihe, että tuo Liperissä toimiva Sorsan kotileipomo on edelleen hengissä ja myy käsintehtyjä karjalanpiirakoita aina Helsinkiä myöten. Pienikin voi kannattaa!

Kotiruuan laittamisen opin ollessani Hollanissa puutarhatöissä. Sikäläinen valmisruoka oli yksinkertaisesti niin pahaa aitoihin makuihin tottuneelle, että oli pakko oppia laittamaan ruokaa. Onneksi kaverikseni sattui kotitalouskoulun käynyt kaveri. Raikan kanssa sitten tehtiin kaikki itte porkkanalaatikosta lähtien, elämän laatu koheni tuntuvasti.

1980-luvulla opiskelin ekologiaa ja ympäristönsuojelua ja oli aika luonnollinen valinta elää syksyisin metsäsienillä, kustannussäästöä syntyi kummasti. Tältä ajalta voin kertoa opettavan tarinan ei kannatta innostua liikaa jostain yhdestä ruoka-aineesta, siihen saattaa kyllästyä. Lampaankääpää en pysty vieläkään syömään, mutta onneksi on muitakin sieniä. Herkkutatti on suurta herkkuani sellaisenaan paistettuna ja eri ruokien joukossa mausteena.

Sitten tuli ns. ne ruuhkavuodet, rakennettiin maatilaa kuin Iiisakin kirkkoa konsanaan. Aina oli joku projekti menossa ja ruokittavia riitti. Aina ei aamulla tiennyt kuinka monta ihmistä on päivällä syömässä, ruokaa opin laittamaan niistä tarpeista mitä kulloinkin oli saatavilla. Omia lapsia ei ole, mutta lainattuja meillä kävi senkin edestä. Lehmät kiinnosti lapsia ja niiden hoitaminen – josta palkaksi sai kotiruokaa. Näin molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.

Joulukuun alussa 2016 lehmät lähtivät uusiin ympyröihin ja minun oli aika ruveta suunnittelemaan mitä tekisin. Siitä syntyi idea, että hyödyntäisin kokemustani siitä, miten ruuanlaitossa voi hyödyntää lähiluontoni antimia. Muutaman mutkan kautta syntyi Päivilli.

Ruuanlaitossa on tärkeintä puhtaat hyvät raaka-aineet ja kokin kyky yhdistellä niitä sopivissa suhteissa. Maistaminen on ruuanlaiton tärkein elementti ei saa olla orjallinen reseptien noudattaminen.

Tänä päivänä ihmisillä on mistä valita. Siitä mitä, miten ja missä ihminen syö, on tullut osa ihmisen persoonaa ja sillä viestiään muille myös aatteita. Itse olen kaikkiruokainen. Tykkään syödä monipuolisesti. Laidunnauta ja järvikala ovat oivaa ruokaa ja kun niitä vielä höystää muilla luonnonantimilla niin makunautinto on valmis. Sitä paitsi olen hyvin vaihtelun haluinen ihminen ja pikkukikkailulla arkiruuasta saa vaihtelevia ja hauskoja elämyksiä. Eikä retki ruuankaan tarvitse olla valmis purkkiruokaa.

Parhaita kohteliaisuuksia mitä olen työssäni saanut, on ystäväni tyttären kommentti:
– Päivi tekee hyvää ruokaa mistä tahansa aineksista.
se lämmitti aidosti mieltäni. Olin sillä kertaa lähettänyt kotiin viemisiksi villivihanneksilla höystettyjä sienipasteijoita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s